Menetelmä ja lähteet
Vedenalaista optiikkaa ja mitattua kalojen näköfysiologiaa: minkä värisen vieheen tietty laji todella näkee tietyllä syvyydellä tietyssä vedessä, ja kuinka kaukaa. Jokaisella luvulla on lähde.
Lue tämä, ennen kuin luotat yhteenkään lukuun
Tämä sovellus mallintaa valon ja kontrastin fysiikkaa veden alla. Se ei mallinna kalan käyttäytymistä eikä voi luvata sinulle saalista. Se kertoo, kuinka paljon viehe erottuu vedestä — ja se on todellinen, mitattava suure, juuri se, joka ratkaisee, pystyykö kala ylipäätään erottamaan vieheesi taustasta.
Menetelmä
Jerlovin optiset vesityypit ja makealle vedelle CDOM/sedimentti/klorofylli-parametrisointi; Beerin–Lambertin laki vesipatsaassa alaspäin; Duntleyn (1963) kontrastin läpäisy takaisinsironnan verhovalo mukaan lukien; Govardovskiin (2000) näköpigmenttimallit mitatuista tappisolujen lambda-max-arvoista; Aksnesin & Utnen (1997) näköetäisyys.
Mitä tämä vesi päästää läpi
K_d on alaspäin tulevan valon diffuusi vaimennus; c on säteen vaimennus katselulinjan suunnassa. Näiden kahden sekoittaminen on tämän alan klassinen virhe.
Mitattu tältä lajilta
Suora mikrospektrofotometria, ERG tai käyttäytymiseen perustuva spektriherkkyys tältä lajilta.
Mitattu läheiseltä sukulaiselta
Tästä lajista ei ole mittausta. Tappisolujen huiput ovat peräisin saman suvun lajilta, jolla on sama ravinnonhankintatapa.
Mitattu samasta heimosta
Tästä lajista ei ole mittausta. Tappisolujen huiput ovat heimotason sijaisarvo — luotettava sen suhteen, kummasta päästä spektriä on kyse, mutta ei hienojakoisen järjestyksen suhteen.
Spektritietoa ei ole olemassa — arvio
Suoraa spektritietoa ei löytynyt. Tappisolujen huiput on arvioitu elinympäristön ja sukulaisuussuhteiden perusteella, eivätkä ne ole mittaustuloksia. Luota veteen ja syvyyteen liittyviin tuloksiin paljon enemmän kuin värien järjestykseen.
UV-valoa ei voi näyttää
Tällä lajilla on UV-tappisolu, eikä puhelimen näyttö pysty säteilemään ultraviolettia. UV-kanava piirretään ilmoitetulla valevärillä. Huomaa myös, että UV imeytyy veteen nopeasti ja katoaa humusvedessä jo senttimetreissä.
Lähteet
- Pope & Fry (1997). Applied Optics 36(33), 8710–8723.
- Govardovskii et al. (2000). Visual Neuroscience 17, 509–528.
- Aksnes & Utne (1997). Sarsia 82, 137–147.